maanantai 4. joulukuuta 2017

"Ikuinen oli tunnelmoiva larp selviytymisestä, toveruudesta ja siitä, mikä olisi oikein"



Julia Ancour. Larp: Ikuinen. Kuva: Karoliina Kolehmainen

Hämärtyvä Jauhimo Outokummun vanhoilla kaivoksilla on rauhaisa. 

Punatiiliset seinät ovat kylmyydestä huurtuneet. Kovassa kohdevalossa leijailee kävelystä nouseva pöly. Nurkassa pauhaa koneellinen öljylämpöpuhallin jonka olemassaoloa kiittäisin seuraavien kahdeksan tunnin ajan.

Perimmäisellä seinällä on mustavalkoisia valokuvia kasvoista joiden päällä teksti: ”etsintäkuulutettu”.
Pöytiä ja tuoleja siellä täällä. Lepattavia kynttilöitä, vanhoja paperikääröjä, suklaata ja toffeeta. Vanhoja kirjoituskoneita ja Demenrosa Tänään –Sanomalehti. Sairaalateltta ja lehdistötoimisto.

Nurkassa kököttää hiljaista säveltä laulava gramofoni ja keskellä tilaa on puhujakoroke johon on kiinnitetty julisteita tekstillä ”Vapaa kaupunki” ja Julia Ancourin valokuva. Kun parvelle menevien portaiden päällä olevasta ikkunasta kurkistaa ulos, näkee, että lumi peittää mäen rinteen ja lisää leijailee alas. Talvinen Outokumpu on täynnä taikaa.

Olemme keskellä live-roolipelin aloitusta Outokummun kaivosten Jauhimossa. Arhi Makkonen, Ikuinen-larpin pääpelinjohtaja ja 8-viikkoa konseptin kehittäjä, näyttää ja kuulostaa erikoisen rauhalliselta tarkastaessaan viimeistä kertaa paikkoja ennen larpin alkua.

Tilaan alkaa vihdoin kantautua ääntä, kun pelaajat kävelevät sisään.

Istun alas höyryävä mehu kämmenten välissä katselemaan, kun tutut ja tuntemattomat astuvat sisään.

Yksilöiden kaksoiseksistenssi larpeissa on mielenkiintoista: Toisaalta yksilö on paikalla omana itsenään – pelaajana – ja toisaalta pelaamanaan hahmona – fiktiivisenä entiteettinä. Tarkkailen, kuinka tämä liikehdintä alkaa saada alkunsa. Kun pelaaja alkaa muuttua hahmokseen.

Kuva: Karoliina Kolehmainen

Kuva: Karoliina Kolehmainen

Pelinjohtajat selailevat laulukirjaa. Kuva: Karoliina Kolehmainen

 ***

Vallankumouksellisuus hahmoissa ei ollut ideologiakeskeistä onttoa anarkismia vaan mahdottomasta järjestelmästä pudonneiden moraalipohdintaa: miten minut on näin hyljätty? Antaisiko hän minulle anteeksi, vai jäisinkö yksin? Olinko tehnyt väärin ja miten hyvittäisin tekoni? Kuinka selviytyisimme tästä kaikesta? Ikuinen oli suurelta osin näiden asioiden pohtimista, selvittämistä, ihmissuhteita ja tunnelmointia. Keskeisiä teemoja larpissa olivat tiivis yhteistö, toveruus, selviytyminen, Ikuisen (deus-energiaentiteetin) pelastaminen ja sen käyttö tai vapauttaminen. 

"Vallankumouksen kasvot" Kuva: Karoliina Kolehmainen


"Salaliittotoimisto" Kuva: Karoliina Kolehmainen

Ikuinen ei ollut larppi auringonlaskusta ja hunajateestä nojatuolissa. Tämä oli larppi yksilöistä, joille yhteiskunta oli jollakin tavalla kääntänyt selkänsä. Heistä, jotka olivat joutuneet valitsemaan toisenlaisen polun. Jokainen hahmo oli joutunut elämässään tekemään asioita, joista kuriyhteiskunnallinen Vapaiden Imperiumi -niminen valtio rankaisisi erittäin ankarasti. Loppu ei ollut kenellekään tämän maailman oikeuslaitoksen valossa millään tavalla valoisa. Jo pelin alussa pelaajat tiesivät, että Imperiumin sotilaat etsivät heitä ja oli vain ajan kysymys, kun he löytäisivät hahmot piilopaikastaan.

Ikuisessa toisiinsa törmäsivät ja toisiaan tukivat deus-tehdastyöläiset, sorretut sotilaat, propagandan painokoneet, totuuden toimittajat, paperittomat pilotit, panttivangit, hillitty keskiluokka, kuolleen jumalan työläiset ja vanhat murtovarkaat. Kolmen käsikirjoitetun näytöksen ajan pystyi aistimaan ja kuulemaan kuinka ääni ja mekkala pikkuhiljaa laantui sillä jokainen tiesi, että loppu oli lähellä. 

Ikuinen oli tunnelmointiin keskittyvä larp selviytymisestä, toveruudesta ja siitä, mikä olisi oikein.

Kuten jokainen tapahtuma, Ikuinenkin vastaanotti risuja ja ruusuja. Tässä muutama ruusu:

Ei pysty sanomaan muuta kuin kiitos. Tämä tunnekokemus, jonka pelissä sai, oli jotain sellaista, joka meni hyvin vahvasti ihon alle. Tarinallisuus ja sen pikku yksityiskohdat, joita metatekniikoilla tuettiin. Hillityn keskiluokan castaus ja se yhteen hiileen pelaaminen. Tuntui siltä, että me kaikki koimme samaa peliä. Erityisesti haluan kiittää siitä, että minusta tuntui koko ajan siltä, että mahdollisuudet tasa-arvoiseen pelikokemukseen kaikkien kanssa tuntui olevan läsnä. Ei ollut sisäpiiriä, joka pelaisi peliä ulkopiirin kustannuksella. Sain vaikuttaa omaan tarinaani. Minulla oli mahdollisuudet kokea kaikki samat asiat kuin muutkin. Se on tärkeä arvo. -Marko Taiminen

Aiempien 8-viikkojen tapaan tämäkin peli tarjosi raikkaita ja uusia kokemuksia. "Levottomat puheet" oli kaikin puolin loistava mekaniikka, oli hauskaa huutaa vaikka ei ollut mitään järkevää sanottavaa. Ja lavastus oli tänäkin vuonna aivan upea! Outokumpu on jo valmiiksi todella upea paikka, mutta valoilla ja äänillä tiloista saatiin vieläkin näyttävimmät. Ikuisen kammio ja generaattorihuone olivat upeita, täysin muusta pelitilasta poikkeavia paikkoja.- Santeri Kuisma

"Hän." Kuva: Karoliina Kolehmainen
Huhhuh. Nyt on aamupuurossakin kyyneliä, kun vielä purkaa peliä.
Kiitos aivan huikeasta viikonlopusta! Peli oli sitä mitä tilattiin ja kävi tunteisiin tavalla, jota ei usein kohtaa. Yleinen tunnelma, oma ryhmä, Ikuinen, maailman eeppisin loppu... Laulut toivat mahtavaa tunnelmaa ja etenkin kun sanat osuivat lähelle, ei pystynyt enää pitämään itseään kasassa. Kiitos kaikille siitä, että tunnelma lähti oikeasti riehakkaasta ja juhlakkaasta, synkkeni hitaasti maailmanlopun epätoivoon ja lopulta siihen päättäväiseen uhmaan, jonka takia tuntui oikealta kuolla. - Susanna Veijalainen.
Tää oli ihan mahtavaa, kaikilla tasoilla. Tekniikka toimi, mekaniikka toimi, pelaajat toimi. Paikka oli ihan huikee. Pelinjohto on ihan huikee. Fiilikset oli ihan överit. En käsitä, miten ehdin nyt hoitaa työt deadlineihin mennessä, mutta ihan sama, tälle kannatti ottaa aikaa. Kiitos. <3 - Anne-Marie Juntunen
"Ystävykset" Kuva: Karoliina Kolehmainen

"Hetki". Kuva: Karoliina Kolehmainen

"Taistelu" Kuva: Karoliina Kolehmainen
"Ikuinen" eli deus-energiaentiteetti. Maailma sai energiaa näistä jumalentiteeteistä sähkön tavoin. Kuva: Karoliina Kolehmainen

"Kollegat". Kuva: Karoliina Kolehmainen

Kirjoittaja osallistui itse larpin tekemiseen kirjoittamalla hahmoja (Totuuden Toimittajat -ryhmä) sekä Tuki & Turva -henkilön roolissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti