torstai 10. elokuuta 2017

"Miksi pelaat liveroolipelejä?"


Odotamme siskoni kanssa bussia Veikkolan bussipysäkillä. On vuosi 2002 ja Olemme matkalla ensimmäiseen liveroolipeliimme Ramadleen. Bussin jälkeen soitamme vanhoista Nokia 3210 puhelimistamme pelinjärjestäjille. "Meiltä puuttuu loppukyyti pelipaikalle.." Reppu painaa. Siellä on nahkuri-varkaan propit, hahmolomake ja äidin ostamia suklaarusinoita, välipalakeksejä ja vettä.

Paku saapuu.

Istuudumme tavaratilan lattialle tuntemattomien ihmisten kyytiin. Yhdellä on sarvet päässään. He vaikuttavat iloisilta. Posket punoittaen jännityksestä heittelemme siskoni kanssa toisillemme hermostuneita hymyjä.

Tällä kertaa pohdimme sitä, miksi oikein pelaamme liveroolipelejä?

Kysyin joensuulaisilta liveroolipelaajilta miksi he larppaavat? Näin Mannun Vartijat –ryhmässä otettiin kysymykseni vastaan:




”En pidä siitä, kuka olen oikeassa elämässä. Larppaamisen avulla pääsen irtautumaan todellisesta elämästä ja olemaan joku aivan toinen ihminen (tai epäihminen) – joskus ehkä myös sellainen jollainen haluaisin oikeasti olla. Myös oman elämän ongelmat unohtuvat muutamaksi tunniksi, kun saa keskittyä ihan toisenlaisiin ongelmiin, kuten mistä saan rahat seuraavan päivän ruokaan tai miten saamme tämän ilma-aluksen pysymään ilmassa ilman, että me kaikki putoamme ja kuolemme.” –Emma.

Nimimerkki Savolainen pohtii, että pelaaminen on paras tapa irrottautua arjesta. ”Saa ja pitää olla joku aivan muu jossain ihan muualla. Lisäksi tapaa aina uusia huipputyyppejä!” Hän jatkaa.

”Onko larppaajat siis automaattisesti huipputyyppejä?” Kysyn.

”Usein kyllä. Ennakkoluulottomia ja ottaa aina mukaan hyvin. Mulla kokemus on ettei lähellä ole larppaajia joten aina tulee "ulkopuolisena" mukaan. Vastaanotto on aina lämmin.”

Sebastian, Jesse ja Marko mainitsevat eskapismin. Paon omasta arjen todellisuudesta:

”Eskapismi ja tarkemmin tunne toisessa paikassa ja ajassa olemisesta, hyvän tarinan kertominen (sekä pelaajana että pelinjohtajana), itseni ilmaiseminen verbaalisesti ja fyysisesti (erityisesti "hassusti" pukeutuminen), sekä onnistumisen kokemukset.” – Sebastian

”Itsellä sosiaaliset piirit keskittyy nykyään aika pitkälti kanssalarppaajiin. Tärkeimmät syyt ovat eskapismi ja huippu sosiaalinen porukka   ”- Jesse 

”Yksinkertaisesti eskapismin, erilaisten tunteiden ja tarinoiden kokeminen.” -Marko


Larp:Torque II Kuva Nuutti Turkki

Joel mieltää larppaamisessa tärkeäksi jonakin muuna olemisen ja pukeutumisen sekä arjen ylittävät kokemukset:

”Haluun vaihteeksi olla joku muu ja pukeutua välillä ihan eri maailmojen tyyliin. Lisäksi kohtaa paljon uusia tuttavuuksia ja pystyy kokemaan asioita johon normaali arki ei taivu, kuten magiaa yms.” - Joel

Mikulle varsinkin tarinankerronta on tärkeää:

”Erityisesti tarinankerronta, niinkuin Seba tuossa ylempänä jo sanoikin, niin sekä pelaajana että pelinjohtajana. Larppaaminen ja roolipelaaminen yleensä on itselleni jotenkin näin sekä teatterin harrastajana, että kirjoittajana ehkäpä se luontaisen tarinankerronnan muoto, koska roolipelaamisessa yhdistyy niin montaa eri elementtiä (näyttelemistä, kirjoittamista, toisten ihmisten kanssa kanssakäyntiä, sekä tiettyjä satunnaiselementtejä). Koskaan ei voi tietää, miten tarinassa tarkalleen ottaen käy, vaan kaikki on ainakin osaksi pelaajien käsissä. Sen lisäksi larpissa pääsee aina kokemaan tarinan ensimmäisestä persoonasta ihan eri tavalla kuin pääsisi missään muualla.” - Miku


 Larp: Taivaan Saaret 2015 Kuva Tuomas Puikkonen

”Pelaajana olen hyvin elämys- ja tunnepainoitteinen. En välitä ratkaista ongelmia tai juonitella. Haluan kokea suuria ja voimakkaita tunteita, ja larpeissa pääsen käsittelemään ja kokemaan tunteita, joita en pääse kohtaamaan oikeassa elämässä usein. Olen melko antisosiaalinen ihminen vaikken välttämättä ulospäin siltä näytä. En tule monien kanssa toimeen ja minulla on äärimmäisen ahdistunut olo ihmisten kanssa. Larppaajakaveriporukka on ainut, jossa minulla on aina hyvä olla. Näiden ihmisten kanssa minulla on eniten yhteistä ja puheenaihetta riittää. Tunnen olevani kotona eikä minua ahdista.” - Emma.

Paku kaartaa pihaan. Auton moottori sammuu ja saavumme pelipaikalle. Ekan pelin pelipaikalle! Jännittää. Mitä jos mä en osaa tai jos joku huomaa, etten kuulu tänne? Se ajatus jäi sille auton penkille eikä koskaan palannut.



Miksi minä larppaan?

Larp mahdollistaa omien - monesti ristiriitaistenkin halujen - kokeilemisen ja työstämisen. Se on itsensä ylittämistä ja turvallisessa tilassa uusien asioiden kokeilemista. Mainitsin ristiriitaiset halut siksi, että toisaalta olen introvertti ja pidän yksinäisyydestä, hiljaisuudesta ja rauhallisista tiloista ilman suuria väkijoukkoja. Toisaalta kaipaan uutta tasoa olemiseen, jännitystä ja fyysisiä tuntemuksia joita nämä pelit antavat sekä olen huomannut, että suuri ihmismassa on paras keino piiloutua! Pidän myös yhteisöllisyyden tunteesta jonka oma peliporukka mahdollistaa. Ja ehkä erikoisinta niin siitä, että ihmissuhteisiin pakotetaan. Joku toinen (GM) antaa minulle ne kontaktit peliin joiden kanssa on tultava toimeen juuri sillä tavalla kuin siinä paperissa lukee. Kohtaa erilaisia ihmisiä, jotka monesti ennen peliä ovat täysin tuntemattomia.

Liveroolipelejä pelaavat ovat myös ihmisiä, joita on oppinut suojelemaan siksi, että liveroolipeleillä on ollut taipumusta herättää huvitusta sellaisissa jotka eivät niitä harrasta. Miksi länsimaisen ulkonäköpainoitteisen ideaalin pitää valua harrastuksiin saakka? "Jos se näyttää hassulta, se ei ole coolia" -ajatusmalliin törmää aina välillä ja koska larp on lukumäärällisesti varsin marginaalisen ihmisryhmän harrastama aktiviteetti ei se ole normalisoitunut koko kansan pariin tällaiseksi "perus harrastukseksi". Toki tämä johtuu siitä, että se tuotiin Suomeen vasta 1990-luvulla, joten se on vielä varsin vihreä aktiviteetti. Cosplay on puhdistanut maineensa aika hienosti, mutta vain visuaalisen ulottuvuuden omaavaa toimintaa on helpompi käsitellä ja mielikuvia muuttaa. 

Aikojen tanssi 2017
Mutta hei oikeesti.. Miettikää jääkiekkoa! Lätkä näyttää ihan todella omituiselta, jos poistaa ne  kollektiivisesti jaetut urheilukulttuurilliset linssit joilla sitä normaalisti katsoo: isot jäällä liitelevät möhkäleet suojapuvuissaan tökkivät kiekkoa kepeillä. Kuitenkin joihinkin aktiviteetteihin, varsinkin urheilullisiin vankan tradition omistaviin lajeihin, ei tiettykään liitetä samanlaista sosiaalista stigmaa toiminnan huvittavuudesta.

Joensuussa Mannun Vartijat -yhdistys yhdistää alan harrastajia ja entusiasteja. Kiitos teille, että vastasitte kysymykseeni! <3 Seuraava video jakaa mielipiteitä, mutta kattokaas nyt kuitenkin. Siinäkin on jääkiekkomaininta. :)


"So larp: looks ridiculous but it's fun!" Mo Mo O'Brien


Rihmasto 2016